Olin joskus kauan sitten Floridassa ja osallistuin veneajeluun, jonka tarkoituksena oli nähdä delfiinejä. Veneen kuljettaja (häiritsevän paljon Sarah Jessica Parkerin näköinen nainen) kertoi delfiininen kerääntyvän yhteen täyden kuun aikaan ja mellastavan läpi yön. Juhlivatko delfiinit? Ei ole mitään käsitystä mistä historian hämärän ajoista asti ihminen on juhlinut, mutta jotenkin tuntuu, että juhliminen vaan kuuluu ihmisenä olemiseen. Ainakin monet vuodenaikoihin liittyvät rituaalit tuntuvat olevan kovin historiallisia ja kansainvälisiä. Uskonnollisina pidettyjä juhlia ovat edeltäneet niiden pakanallisemmat versiot. Kevään tuloa juhlittiin muinaisessa Roomassa Saturnalia-juhlissa ja kas, keskiajasta lähtien pääsiäisen ajan paastoa on ennakoinut vastaavanlainen rieha aikojen ja tapojen vaihtuessa. Karnevaalit yhdistyvät ajatuksissamme Brasiliaan, missä niitä juhlitaan monta päivää upeissa sambakulkueissa ympäri maata. Muita tunnettuja karnevaaleja ovat Venetsian karnevaalit ja New Orleansin Mardi Gras (joka on ranskaa ja tarkoittaa ”rasvatiistaita” eli meikäläisittäin laskiaistiistaita). Meillä lasketaan pulkkamäkeä ja huudellaan pitkiä pellavia, mutta samoista traditioista on kyse. Laskeudumme paastoon, vaikka juhlimisen uskonnolliset merkitykset ovat vuosikymmeniä sitten kadonneet. Karnevaalit ovat jotain suurempaa kuin tavalliset juhlat tai isommatkin bileet. Ne ovat yhteisöllisempiä tapahtumia, jotka nousevat kulttuurista ja koskevat kaikkia. Karnevaalien merkitys on heittäytyä kevytmieliseksi arjen keskellä, tanssia itsensä uuvuksiin luvan kanssa ja tehdä naamion takana asioita, joihin ei omilla kasvoillaan julkenisi. Karnevaali antaa luvan pikku luvattomuuksiin. Helmikuu on Suomessa viileä, luminen, mutta jo hieman keskitalvea valoisampi. Meillä ei riehaannuta yhteisöllisesti… tai miksipä ei. Kerää oma yhteisösi, puhalla pilliin ja anna lanteen keinua. Karnevalisoi vähän, kuumenna talven arkisia tunnelmia. Pulkkamäkeen voit mennä maaliskuussa.