Täydellinen hääpuku. Kauden kaunein kimppu. Hauska, muttei liian muodollinen ohjelma. Ankeat appivanhemmat. Riitelevä suku tai lakto-ovo-vegaanille serkullekin sopiva hääkakku. Häästressin aiheita on varmasti yhtä monta kuin on morsiusparejakin. Toiset tavoittelevat eleganttia ja täydellisen tyylikästä gaalatilaisuutta ja toiset rentoja rantabileitä varvastossuissa. Meidän tavoitteenamme oli järjestää hyvät bileet, joista ei ruoka ja juoma loppuisi kesken. Ruuasta vastasi pitopalvelu, mutta juomapolitiikka oli meidän käsissämme – ja sekös stressasi.

Itse järjestän juhlia työkseni, mutta en vielä koskaan ole toimittanut juhliin anniskelua. Oma työmottoni onkin, että kukin toimikoon omalla tontillaan ja tehköön sitä missä on paras; tähän mennessä minä olen kertonut paljonko rahaa on, ja joku toinen on toimittanut tarjoilun. Kun kyseessä ei kuitenkaan ollut satojen vieraiden kaupallinen tilaisuus ja pääsymaksun kerääminen hääjuhlaan olisi ollut sangen töykeää, oli juomabudjettimme vain muutamia kymppejä vierasta kohti. Oli siis pakko ottaa auton nokan suunta kohti eteläistä naapurivaltiota. Auto laivaan, viinat autoon, auto kotipihaan. Yksinkertaista, eikö? Juomatilauksen tekeminen osoittautui kuitenkin hankalammaksi kuin miltä se kuulostaa. Montako annosta alkoholia oli vieraille varattava? Googlettamalla löytyi lukuisia keskusteluja, joissa häihin kehotettiin varaamaan kolme (!!) annosta alkoholia per vieras, ”loppasuita” varten viisi. Oman elämänsä pitopalveluyrittäjät ohjeistivat, etteivät häät ole mikään ryyppyjuhla ja jos hääväki näin olettaa, olisi heidän syytä varata juhliin oma taskumatti. En tiedä teistä, mutta itse en tulisi kolmesta alkoholiannoksesta kuin vihaiseksi – kaksi ensimmäistä kuoharilasiahan kuivuu ikeniin jo odotellessa! Niinpä lopetin googlettamisen ja aloin laskea, että mitä itse häissä tahtoisin juoda. Pari lasia kuoharia alkuun, ruuan kanssa pari lasia punkkua, virallisen ohjelman jälkeen siideriä tai gin toniceja. Lopulta vielä tuplasimme kaiken, mitä tällä laskukaavalla olin saanut menekiksi. Saattaa kuulostaa liioittelulta, mutta osoittautui käytännössä oikein passeliksi määräksi alkoholia. Miten anniskelu häissä sitten hoidettiin? Alkuperäinen suunnitelmamme oli, että kuoharit ja ruokajuomat ovat hääväelle ilmaisia, mutta loppuillan juomat kukin saa lunastaa itsepalvelubaarista jättämällä kassaan jonkin sopivaksi kokemansa määrän rahaa. Viime hetkillä sain kuitenkin vinkin, että mitäpä jos myisimmekin häissä drinkkilippuja? Häävieraskonkari oli todennut, etteivät häävieraat koskaan jättäneet avoimen baarin kassaan rahaa juomistaan – kukapa sitä rahapussia nyt koko ajan viitsisi mukanaan kanniskella. Drinkkiliput sen sijaan olivat osoittautuneet hyväksi tavaksi kerätä häävierailta pieni korvaus illan aikana nautituista juomista. Ja näin mekin sitten menettelimme. Tulostin ja niputin drinkkilippuja 10 lipun nippuihin ja yksi nippu maksoi aina kymmenen euroa. Juomapolitiikka kerrottiin jo kutsun yhteydessä lähetetyssä infolappusessa, jossa kerrottiin ajo-ohjeet, hiukan päivän ohjelmasta, majoituksista, hääpäivän jälkeisestä dagen efter –brunssista jne. Näin häävieraat osasivat varautua siihen, että ensimmäiset kuoharit ja viinit tai oluet saa ilmaiseksi, mutta iltaa varten oli hyvä varautua kympin setelillä. Ja drinkkilippukäytäntö osoittautui nerokkaaksi ideaksi. Morsiamen pikkusisko ja seremoniamestari myivät drinkkilippunippuja jo alkuillasta ja kukin vieras tai pöytäkunta sai ostaa niin monta nippua kuin halusi. Myymisen yhteydessä painotettiin, ettei kukaan vahdi lippujen käyttämistä, eikä niiden ostaminen ole näin ollen pakollista, mutta jokainen roponen on mukava lisä hääparin häämatkakassaan. Hääväki oli kuitenkin erittäin joviaalilla tuulella ja kasvatti matkakassaa oikein mukavalla määrällä rahaa! Mutta entäpä se menekki, oliko laskelmien tuplaaminen hätävarjelun liioittelua? Kysykää niiltä vierailta, jotka viihtyivät hääpaikan saunassa ja paljussa pitkälle sunnuntai-iltapäivään ja jolta kuulimme hääviikonlopun kuolemattomimman iskurepliikin: ”Moro. Sulla on hyvät reiret. Otakko votkoo?” Ja kohdehan otti! KUVAT: TEEMU REINI / TUONI STUDIOT