Karnevaalikausi on Brasiliassa jälleen käsillä ja monet toteuttavat haaveensa suunnaten ikimuistoiselle matkalle tanssin ja musiikin ihmeelliseen maailmaan. Mutta miten mahdetaankaan Brasiliassa juhlia karnevaalien ulkopuolella, esimerkiksi häissä?

Brasilialainen ystäväni meni naimisiin viime heinäkuussa ja minulla oli ainutlaatuinen tilaisuus päästä mukaan Brasilialaisiin hääjuhliin. Jo saapuessani kaverini luokse Sao Pauloon saatoin aavistella, että häät tulevat olemaan melkoiset karkelot. Varsinainen hääjuhla oli lauantaina, mutta morsiamen kotona juhlinta aloitettiin jo perjantaina. Paikalla olivat sekä morsiamen että sulhasen ydinperheet, sekä muutamia läheisiä sukulaisia. Lounaalla tarjoiltiin caipirinhoja ja olut virtasi taukoamatta koko päivän. Häiden järjestelyt olivat Brasilialaiseen tapaan ulkoistettu, joten kaikki saattoivat keskittyä juhlimiseen, eikä kenenkään tarvinnut huolehtia viimehetken hääjärjestelyistä. Tunnelma oli rento ja välitön. Lauantaina herätessäni oli vaikea kuvitella, että kyseessä oli hääpäivä. Aamukahvit nautiskeltiin ajan kanssa, eikä kenelläkään ollut kiire minnekään, siinä aamiainenkin vaihtui vaivihkaa lounaaksi. Brasilialaiset todella nauttivat ruoasta ja yhdessäolosta. Häiden todellinen luonne paljastui kirkossa. Orkesteri trumpetisteineen piti huolen häämusiikista, neljä valokuvaajaa ja kaksi videokuvaajaa ikuistivat tapahtumat, ja kaksi pastoria varmisti ettei seremonia jää lyhyeksi. Seremonian alkuun morsiusneidot ja sulhaspojatastelivat keskikäytävää pitkin alttarille. Heidän jälkeen saapuivat morsiamen vanhemmat, sekä sulhanen äitinsä saattelemana. Hääparin vanhemmat, sekä 12 morsiusneitoa ja sulhaspoikaa puolisoineen olivat asettuneet alttarille hääparin seuraksi (6 paria molemmalla puolella) todistamaan tätä ainutlaatuista hetkeä. Morsiusneidot, sulhaspojat, hääparin vanhemmat ja sulhanen seisoivat alttarilla. Kun kaikki oli valmista, orkesterin trumpetistit asettuivat molemmin puolin alttaria, nostivat soittimet huulilleen ja hääfanfaarit täyttivät kirkkosalin mahtipontisilla sävelillä. Juhlapaikalla bändi soitti sambaa ja Brasilialaisia pop-ralleja ja ei aikaakaan, kun hääväki oli tanssilattialla. Alkuun olin yrittänyt etsiä salista istumapaikkaani, mutta ei sen ollut niin väliä, sillä eihän täällä kukaan istunut pöydissä. Väki kierteli ympäriinsä juttelemassa ja tervehtimässä tuttuja. Vilkaisu ympärille kertoi, että hääjärjestelyihin oli panostettu muutenkin hieman erillä tavalla, kuin meillä Suomessa. Jokainen pöytä oli koristeltu yksilöllisesti, kukka-asetelmat olivat häkellyttävän suuria ja niitä oli paljon, juhlapaikan valaistus oli tehty ajatuksella, bändissä oli jäseniä kymmenkunta, tarjoilijoita oli vähintään riittävästi ja itse tarjoilut olivat runsaita. Kaikesta näki, että häävieraille haluttiin tarjota upea juhla alusta loppuun. Baarista löytyi mieletön valikoima petollisen hyviä drinkkejä, joita halusin oitis päästä maistamaan. Illan pääosaa näyttelivät erilaiset caipirinhat, tai pikemminkin caipifrutat, joita tehtiin mansikoista, passionhedelmistä, viinirypäleistä, carambolasta, appelsiineista ja tietysti limestä. Mansikka ja passionhedelmä olivat selkeästi suosituimpia makuja, eivätkä suotta. Juhlinta jatkui pitkälle yöhön, eikä sitä keskeyttänyt mikään. Bändi soitti taukoamatta yli neljä tuntia, vain solisti vaihtui välillä. Jossain vaiheessa oli noutopöydässä ruokaakin tarjolla, mutta sitä tuskin kovinkaan monet huomasivat. Jälkiruokapöydän konvehdit sen sijaan tekivät erittäin hyvin kauppansa. Kotiinlähdön aikaan oli hääkakku kuitenkin vielä täysin koskematon. Seuraavana päivänä sain vastauksen, että ei kait sitä nyt kaikkea voi muistaa. Onneksi morsian sentään muisti heittää morsiuskimpun. Kolmantena juhlapäivänä häiden juhlimista jatkettiin morsiamen kotona. Lähimmät sukulaiset ja ystävät oli kutsuttu nauttimaan perinteistä Churrascoa, eli Brasilialaisia grilliherkkuja. Jotta kaikki saattoivat nauttia ruoasta ja yhdessäolosta, oli paikalle tilattu ammatti Churrasco-mestari huolehtimaan tarjoiluista. Kaikki hauska loppuu aikanaan ja niin nämäkin häät oli juhlittu. Perinteiden mukaisesti poislähteville häävieraille annettiin kiitoslahjana pienet leivokset. Kauniisti vaaleanpunaiseen käärittyjen leivosten nimi ”bem casado” tarkoittaa kirjaimellisesti ”onnellisesti naimisissa”.